keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

yön kuumaa rytkettä.

Kulturelli matka ulukomaille on taas taitettu ja kulttuurista nautittu täysin rinnoin. Tällä kertaa taiteilu tapahtui hieman taiteilulle tavanomaisimmissa piireissä, eli musiikin, itseilmaisun, runonlausunnan ja alkoholin parissa. Jäätävä yhdistelmä.

Matka ulkomaahan taittui automobiililla ja voin kertoa, että 2 navigaattoria ja yhdet ohjeet paperilla eivät takaa lyhyttä ja helppoa reittiä perille. Kuitenkin kävellessä navigaattori on oikein oiva apuväline kaupunkisuunnistukseen. Taiteiliapiiri suosittelee lämpimästi.

Tavastian löydyttyä liiankin helposti oli aika suunnata baaritiskin kautta lavan eteen ihailemaan The Baseballsien lanteiden hetkutusta ja sulosointuja. Lavan luo pääseminen tuotti kuitenkin suurta tuskaa ja aiheutti spontaania runonlausuntaa, sillä kärkkäimmät pesäpallofanit eivät säästelleet kyynärpäitään, eivätkä nauttineet kanssa olijoiden riehakkaasta tanssista. Taiteiliapiiri tahtookin muistuttaa näitä ihmisvirheitä siitä, että keikat ovat solisaalisia tapahtumia ja jos mielii kuunnella musiikkia omassa rauhassa ilman ihokontaktia ventovieraiden kanssa, on viisaampaa ostaa levy ja linnoittautua sen kanssa oman kodin rauhaan.

Tässä kuitenkin maistiaisia keikan annista. (Allekirjoittaneella oli suuria ennakkoluuloja kyseistä bändiä kohtaan ennen keikkaa, mutta mielipide muuttuikin yllättävän nopeaa. Ne sedät osasivat oikeasti sheikata muuvei ja laulaakki vähä. Alkoholilla oli osuutta tapahtumissa. Anteeksi.)








Kun show oli päättynyt, oli aika jatkaa alkoholin suurkuluttamista toisaalla, keikalta löydettyjen rempseiden seuralaisten kanssa. JOS SEURALAISET TÄMÄN LUKEVAT, VOISIVAT OLLA IHANIA JA ILMOTTAUTUA. Osoitteet jäivät vaihtamatta.

Rempseiden seuralaisten kanssa oli hyvä nauttia drinkkiä nimeltä JekkuPommi. Kuvat sen meille kertovat.














Kun tanhukoneisto oli voideltu, sai tanssi alkaa.








Yön suojissa tapasimme myös uhanalaisen lehBottymän toteuttamassa harvinaista uhritanssiaan. Toivottavasti tämmöinen karkea läskien näyttely ei vahingoita herkimpien lukijoidemme verkkokalvoja. Taiteiliapiiri rakastui tämän elikon jännittävään asuvalintaan, joka kepeydessään henkii ihanien hiekkarantojen villiä kulttuuria.






Taitelia kiittää.

4 kommenttia:

  1. Voe hyvänen, ne on nuo ulukomaat ja niiden elävät mitkä saapi villiksi kenet tahansa herkän kaunosielunkin.

    Eniten tykkään tässä meiän blogissa ehkä noista tunnisteista, joita syntyy kivasti lisää aina uuden postauksen myötä. Ihmisvirhe. phiihiihih. uhraaminen. muaahahhaah.

    VastaaPoista
  2. waa upea upea shöy! jekkupommit vaikutti melko hyvin meikkikseen, hieno kollaasi illan tapahtumien kulusta thumbs up.

    VastaaPoista
  3. Hahaa, lämpenin erityisesti postauksen lopun uudelle lajille ja tämän asustukselle sekä asennolle :D

    VastaaPoista