Päivän jännä-asia

Halojaa, nyt on pakko pitää pieni tilannekatsaus. Katsauksen kohteena on muuan koulumatkan varrella oleva The very important and instant Johtotyö, joka on ollut työvaiheessa jo viikonpäivät. Esitimme viime viikolla tiukkoja veikkauksia työn etenemisestä ja osuimmekin osittain oikiaan.

Viime maanantaina tilanne oli tämä: jalkakäytävällä oli iso kuoppa ja kuopan reunalla jamppoja huomiohaalareissa + yksi jamppa insinöörivillapaidassa (kiitos Bottylle tästäkin termistä) (tosin tämä iv oli viininpunainen eikä beige). Tilanne vaikutti tiukalta ainakin paikalla olijoiden tiukasta ilmeestä päätellen. Kuopan ympärille oli vedetty huomionauhaa ja molemmille reunoille pystytetty varoituskolmiot "Johtotyö". Vaikutti siis että Jotain Tärkeää tulee tapahtumaan.

Meni päivä. Ja toinen. Ja kolmas. Ja kaikkina näinä päivinä jouduin tasapainoilemaan pyörällä tämän The Johtotyön (eli sen perkeleellisen kuopan) ja ajoradan väliin jäävällä kiikkerällä pienellä jalkakäytävän kaistaleella ja toteamaan että kuopan status pysyi ennallaan kaikki nämä päivät. Perjantaina tiehen oli ilmestynyt neon vihreitä täpliä, jotka ennustivat että todennäköisesti tänä kohtalon maanantaina koko tien pätkä olisi rälläköity auki, ja pyöräreitin olisi syytä kulkea n. 1,5 kilometriä toisaalla.

Tänä kohtalon maanantaina tuo perkeleellinen kuoppa oli yhä ennallaan, samoin tie, mutta tiukkilmeiset huomiohaalarijampat olivat palanneet (villapaitamies oli jääny kahville ku satoi vettä), ja olivat tuijotuskilpailua kuopan vieressä olevien asvaltin kappaleiden kanssa. En tiedä (vielä) kuka osapuoli voitti, mutta lupaan kertoa mikäli jotain jännää on tilanteessa tapahtunut päivän kuluessa kun illalla pääsen kotiin.

Minua ainakin jännittää, entäs teitä lukijat? Ja mitä luulette, minkä värinen villapaita jampalla on seuraavalla kerralla? Ja tullaanko jamppaa enää näkemään? Vai onko sitä kiusattu ja sekin on vaihtanut haalareihin? Kenties villahaalareihin? Eino Kalevi, kerro mitä mieltä olet! Sillä välin kun mietitte vastauksia näihin kiperiin kysymyksiin, voittekin pelata mukavaa villapaita-aiheista peliä, var så god.

Mukavaa maanantaita murut!

Kotiseutumatkailua (ei minun)

Oliko meillä mukava? Mukava oliko meillä! No oli. Nimittäin suuri Lapinlahti Go Go starttasi lauantaina iltapäivällä, kun reipas retkikunta päräytti riemukuplalla matkaan sisältäen yhden kyseisen paikkakunnan entisen (feministi)taidelukiolaisen ja taidekollektiivimme jäsenen, yhden perusjäsenen sekä erään alkukantaisen Lapinlahtelaisen. Kokoonpano oli siis verraten vaikuttava, joten luvassa ei voinut olla muuta kuin suuria myötä- ja vastamäkiä.

Jo matkan varhaisessa vaiheessa saimme nähdä että Jeshua on tulollaan ja Bühler pysähtyi tupakan ajaksi pohtimaan josko olisi valmis antautumaan.

DIY huoltoasema: Ota tavaratilasta varakanisteri. Löräytä aine tankkiin. Jatka matkaa. Helppoa, eikö totta! (Jatka tankkaamista heti kun löyät oikian huoltoaseman)

Stephen Kingin Huvila ja Huussi -tiimi oli selkeästi käyny puuhastelemassa viihtyisän lasten leikkipaikan keskelle ei mitään metsän laitaan. Puuttui vain kuolleitten lasten nauru kaikumassa tuulen pyörteessä. Hrrr.

Kännimatkailijan Lapinlahti: Hyviä paikkoja missä kannattaa juopotella. Kuulema esim. kuvassa näkyvä Sonnilansalamen sillan alus. Varmasti viihtyisä ja rauhallinen, ja koska ollaan syrjäkylillä, niin ei tarvii tapella tilasta suurempien spurgulaumojen ja laittomien maahanmuuttajien kanssa. Alkukantainen kyläläinen suosittelee.

Vauhdin hurmaa. Tuon pensasaijan takana Züberbühler on joskus asunu. Myös tämä kohde voitaneen liittää kännimatkaajan oppaaseen ja merkata se eräänlaiseksi pyhhiinvaelluspaikaksi.

Melekein mentiin soutelleen. Jos ois verkolla käynynnä.

Vi var Jakt-Jörgen igen. Tällä kertaa Väisälänmäellä, jossa mennee kiva poloku ja jossa oli lehmäaitaus ja näkötorni ja kaikkee, ja kuulema myös tämä paikka soveltuu erinomaisesti juomien nauttimiseen, mutta hämmentävää kyllä, emme kuitenkaan testanneet sitä tällä reissulla tässä kyseisessä paikassa. Todistetusti siellä on joskus ollunna myös taiteilioita, joten sehän olikin ihan sattumalta valla oikia paikka meille.

Suomen Skotlanti? Koko ajan odotti että kukkulan takaa ratsastaa huikeassa tukassa itse Melliam McGibbson.



Paluumatkalla piti päästä shoppaileen.


Niinikään paluumatkalla meitä riemastutti superpallojen lisäksi Moped Mannen, joka ajeli keskellä tietä jotta ei vahingossakaan päästy ohi. Mistä näitä tulee?!

Nyt sitten seuraa se joka postauksen pakollinen traaginen vaihe (aristoteleen runousopin mukaan odottamaton käänne), joka tässä tapauksessa kantaa nimeä Autoradion nousu ja tuho. Radio on jostain kumman syystä ollut se ainoa takuuvarmasti AINA toimiva osa tuossa tuhoisassa autossa jolla jälleen liikuttiin, ja siitä onkin ollut runsaasti riemua kesän eri retkillä. Meidän auvoisa suhde alkoi kasettisoittimen osalta kuitenkin rakoilla juhannuksen korvilla kun se paluuliikenteen stressissä konkretisoitui Suomen hitit -kasetin imemisellä sisuksiin. Tämä ei sinänsä ollut vielä mitenkään äärimmäisen traagista (se oli aika paska kasetti), mutta lauantaina menomatkalla mieltä korpesi jo hieman enemmän kun ei voitukaa kuunnella klamydiaa ja movetronia, koska kasettisoitin yksinkertaisesti pysyi vaiti. Verenpaine kohosi kuitenkin huippuunsa vasta siinä vaiheessa kun tänään paluumatkan viimeisillä kymmenillä kilometreillä allekirjoittanut väänteli tuning-nappia sen verran reippaalla otteella, että kuului naps, ja se olikin sitten siinä. En tiedä kumpi on pahemaa, se että tällä hetkellä viimeiseksi valinnaksi jääneeltä taajuudelta kuuluu rätinän lomasta klassista, vai se, että viimeinen kirkkaana soinut kappale oli pinkin so what. Züberbühlerilta jos kysyy niin vastaus on selvä.

Eipä siinä auttanut muu kuin laittaa help desk -viestiä Bottylle, joka on tunnettu kolvaaja näillä main ja sopia pienestä tuning-työpajasta radion henkiin herättämiseksi. Samalla kuulema voitaisiin korjailla myös Bühlerin pyörä, joten eiköhän tässä saada piakoin taas karvanopat heilumaan ja perä tutisemaan.

Sitä odotellessa kuitenkin tällainen muistojen kuvakollaasi minun ja radion yhteisistä hetkistä.



Tästä ne vaikeudet alkoi. Voitte huomata kuinka suomen hitit roikkuu suupielestä.Siinähän se koko kommeus. Saapi Botty olla meleko näppärä käsistään jotta saahaan sanan mukaisesti tästäkin soiva peli. Odotukset on korkialla, koska oishan se hävytöntä ostaa tuohon kapineeseen jotkut oikiat soittopelit. Berlin rules.

****

HUOM HUOM!! Radio on korjattu, ja kaikeksi yllätyksesi se ei ollut Botty ja tinalanka, vaan mieheke ja kalastajalanka! Hetken aikaa tuijoteltiin kaiken vaivannäön välissä Bilteman 59 euroa maksavia bassoradioita, mutta sinnikkyys palkittiin jälleen ja toiveena on että alkuperäinen diskanttiradio viihdyttää meitä vielä pitkään!! Kiitos saksalaiset, kiitos idioottivarma insinöörityö!! <3

Erä-Jormailua (Att vara Jakt-Jörgen)

Maasta sinä olet tullut ja maaksi olet jälleen tuleva, niinhän se viisas sananlasku sanoo. Näin pitkälle ei kuitenkaan meidän touhut (onneksi) edenneet, vaikka jousipyssykkä ja nippu nuolia olikin matkassa kun ratsasimme tuossa taannoin seuralaiseni Robin Hoodin kanssa paikallista ryteikköä ja näreiden kupeita taiteellisen inspiraation ja muutaman rikkaan ryöstökelpoisen toivossa. Ryöstökelpoisia rikkaita ei tässä kyseisessä Sherwoodissa näkynyt (harmi, sillä olisin toki toimittanut kaikki orjat Sulle Opiskelija, joka lähentelit edellisen postauksen kommenteissa), mutta muutoin meitä lykästi niin maan hedelmien kuin henkisten ja ah! niin mittaamattoman arvokkaiden kokemusten osalta.



Taikasieniä.




Tämä oli jo niin magiaaninen sieni että päätettiin jättää metsään.





Puolukoita. (jos joku kaupunkilainen vaikka ei tunnista)



Metsurin astetta tympiämpi maanantai?



Etuovi piste comista päivää: Toimitilaa vuokrattavana. Halavalla. Sopii myös opiskelija-asunnoksi. Huom! Lähtösiivous tekemättä ja kamina paskana. Muuten ihan kiva, kaksi tähteä.



Astetta tympiämpi maanantai, osa II. Vuokrasopimuksenne on irtisanottu. :( (Myös tätä kannattaa kysellä jos kämppä puuttuu)




Peloittavan kokoinen sieni. :-o Kuka syö ja kenet. Kuvaa manipuloitu, ei tosin sienen koon osalta.




Tässä itse mr. Robin Hood. Huomatkaa neuvostohenkinen kuvakulma ja trendikkäästi mätsäävät eri asteiset luonnonsuojelijan vihreän sävyt. Henkilökohtaisesta punapukuinenlenkkeilijä -asusta ei valitettavasti (onneksi) ole kuvaa, sillä tää ei kuitenkaan oo tyyliploki.



Hämähäkkilöisten seittilöitä.



Vaikka Kuplan maasto-ominaisuudet ovatkin huippuluokkaa, totesimme ettei takaveto ihan riitä näiden esteiden ylittämiseen. Onneksi pysäköinti oli edullista eikä Kuplan aika kuulema käynyt pitkäksi.


Tämmöstä. Nyt alan syömään niitä taikasieniä. Että jos ei kuulu ennää tämän jäläkeen mittään, ni maaksi olen mennyt ja oli kiva tavata. Syökää sieniä.

Meikä leuhkii

Kyllä nyt jo melekein kelepaa taiteilla. Tämä taiteilija tykkää niin kovasti luottokorttiyhtiöstään, että päätti riemastuttaa kyseistä putiikkia reilulla kädellä vingauttamalla korttia kameraliikkeessä ja hankkimalla vihdoinkin sen uuen kameran minkä ostoa on ehkä harkittu vaivaiset kolme vuotta (viimeiset puolitoista niistä ihan niinku vakavissaan). Että nyt sitte vaan suljin räpsymään ja taidekuvia ottamaan. Ehkä näytän niitä joskus teilleki. Jos vaan ovat kyllin taiteellisia.

Nyt lähen nauttimaan pienen perjantain alkuillan drinkin jotta on jotain toiveita toipua tästä vapaapäivän tuottamasta rasituksesta (hei huomenna töihin taas, joten ei oo ihme jos rassaa).

Tästä kes.. paska voi alkaa.

Voin kertoa että tätä taiteilijaa tämä jatkuva helle jo v***ttaa (nyt voi tuossa kohtaa pelata hirsipuuta ja koittaa arvata että mitä kirjaimia puuttuu. Tai onnenpyörää. Tästä ei vaan harmillisesti voi voittaa leipäpyörää ja kuntokojetta saati sitten matkaa jollekin kivalle etelän saarelle missä voisi pötkötellä vieri vieressä 5000 muun suomalaisen kanssa. mielellään tosi kännissä.). Voin kertoa että itse en ikinä halua lähteä millekään kivalle etelän saarelle missä voisi pötkötellä vieri vieressä 5000 muun suomalaisen kanssa, en vaikka olisin kuinka kännissä sillä JOS SIELLÄ ON MYÖS NÄIN SAATANAN KUUMAA NIIN PITÄKÄÄ TUNKKINNE.

Jos meikatessa tulee hiki niin se on jo jotain. Ja nyt ei ole kyse siitä että olen niin onneton meikkaaja (vaikka kyllä olekin) että siihenkin rituaaliin liittyisi niin suuri jännitysmomentti että ihan vain sen johdosta nostaisi tuskan hikeä pintaan. Ei. Vaikka onkin aina vähän jännää että sattuuko se ripsiväri siihen ripseen vai livahtaako keskelle silmämunaa. Ja sitte itkettää ja pitää alottaa alusta. Ei. Kyllä se on vaan tuo perkeleen aurinkoperkele joka tuolla ulkona tekee sen.

Että jos joku on tässä nyt ihmetellyt ja itsekseen itkeskellyt että kun ei ne taiteilijat edes enää kerro että mitä ne taiteilee, niin nyt loppuu se vollotus koska voin kertoa (jälleen ja tästä ikuisuuteen) että ei kuule taitelijakaan voi taiteilla näin kuumassa. Tämän taiteilijan ihanteellinen toimintalämpötila (EU:n suositus) on 35 pakkasasteesta enintään 25 lämpöasteeseen. Sen yli kun mennään niin mitään ei tapahdu. Lisäksi taiteilijat ovat olleet enempi vähempi mukamas "oikeissa töissä" eli myyneet sielunsa sellaisille firmoille joiden toiminnasta on true taiteilu kaukana (vaikka kyllä niissäkin hommissa tulee sellaisia tilanteita vastaan että pitää ihan ihmetelllä että onko tämäkin totta. Niistä ehkä joskus lisää.), joten eipä tässä ole kummempia kerrottavia ollukaan.

Sen verran voin kuitenkin tässä vaiheessa valottaa viljelyksieni vointia (joka varmasti kiinnostaa aika montaa) että se on huono. Keväällä kun istuttelin pienen pieniä siemeniä, oli mielessäni kuva uljaana rehottavista puskista mutta toisin kävi. Ready-to-grow -taimet päättivät muuttua alle kuukaudessa Ready-to-die -nääntyneiksi rääpäleiksi, josta ei enää noustu lukuisista elvytysyrityksistä huolimatta. Lisäksi myöskin ankeisiin oloihin tarkoitettu kuivuudesta elävä kivikkokasvikin on päättänyt alkaa ruskistua, joten eiköhän se tullut taas todettua että pidetään ne kaikki elävät olennot tämän asunnon ulkopuolelle (tätä kehotusta tukevat kaikki ne lukuisat kuolleet kärpäset joita tipahtelee jostain ikkunoiden ja kattolistojen rakosista).

Että kivaa kesää hei kaikille.

Kyntöhommia

Kevät on tunnetusti viherpeukaloinnin ja multasormeilun ja muiden käsitöiden kulta-aikaa, ja päätinpä minkäkin tehdä osani tällä saralla. Jos nyt satut olemaan true hortonomi ja kasvien suojelija ja ultimate pro kasvattelija, niin kannattaa ehkä skipata suosiolla tämä juttu, koska herkkä mielesi saattaa järkyttyä seuraavista Wannasukin "vaihtoehtoisista" kasvattelujutuista.

Ostin tuossa taannoin jostain suurehkosta nimeltämainitsemattomasta kodin yms. sälää myyvästä multimarketista tuoreiden yrttien tuoksu mielessäni kolomen yrttilöisen paketin, jossa luki että "ready-to-grow" - lisää vain vesi. Tämä tietysti vetosi suuresti minuun, kaikkien aikojen kärsimättömimpään ihan minkätahansa asian tekijään, jolla ei varmaan riittäisi hermot ikkään istutella omenapuita ja hyväksyä tosiasia että ne omenat siihen piirakkaan saadaan joskus sadan vuoden päästä. Ei. Tämä tällainen lisää vain vesi -juttu kuulosti paljon paremmalta.

Kyllä kuluttajaa johdettiin nyt harhaan. taas. Osuvampi olisi tuollekin systeemille ollu "ALMOST ready-to-grow", sillä tosiasiassahan tässä on aikaa vierähtänyt toista kuukautta ennen kuin siemenekset pääsivät multiin. Asiaa hidasti heti alkuun se, että ohjeissa käskettiin kastella multaa HIUKAN, ja koska omalla kohdallani vettä lorahti purnukkaan hieman liikaa, päätin antaa mullan kuivahtaa HIUKAN, etten vain hukuttaisi pienen pieniä siemeniä samantien. HIUKAN muuttuikin huomaamatta n. 1,5 kuukaudeksi, kunnes sitten tänään sain innoituksen hoitaa kevätkylvöt loppuun.

Homma sujui loppupeleissä aika näppärästi, mutta basilikan suhteen en ole kovin toiveikas, nimittäin vedenannostelujärjestelmässä sattui pikku bugi kyseisen poloisen kohdalla ja vettä lörähti jälleen HIUKAN liikaa. Mutta ei auta, siemenet oli tonkassa, joten nyt vain toivotaan parasta että toverit tykkää vedestä tai että niille sattui ainakin kelluntaliivit matkaan.

Näppäränä tyttönä askartelin vielä tosi hooceet nimilaputki kasviksille grillivarrastikuista ja roudariteipistä.





Tuo etualalla oleva toveri on kasvi minun makuuni! Kolme viikkoa kastelematta ja vielä terhakka. Arvostan tällaisia, minä jaksa/muista/viitsi joka toinen päivä olla läträämässä sitä vettä sinne purkkiin. Kasvit on silleen kivoja mutta niiden olemassa olon unohtaa helpommin toisin kuin eläinten tai lasten jotka tajuaa (toisinaan liiankin) kovaäänisesti vaatia huomiota.

Loppuun vielä ruotsin matkamme muisteloa hienon kukkienhoitokirjan muodossa. Olisi ehkä pitänyt ostaa.



PS. Vappuiluraporttia tulossa varmaankin pian. Ehkä toivottavasti. No on on.

PPS. Kasveja ei tietoisesti vahingoitettu kuvauksissa eikä muutenkaan. Että sinä puunhalaaja hiljaa siellä.

oman elämäni elektroniikka-asentaja.

Ei hätää tytöt, we are still alive, vaikka hiljaiseloa on tässä vähän ollutkin. Nyt siis luvassa DIY/tee-se-itse-juttua. (monessakin mielessä..)

Saittuipa niinkin hassusti, että elektroniikkavemple, sanotaan vaikka MarCCu[ma:rssu], otti ja lopetti toimintansa pyytämättä ja yllättäen. Tulevana vaatetusalan ammattilaisena en tällaista voinut suvaita, joten päätin selvittää, kuinka MarCCu saataisiin takaisin henkiin. MarCCu paljasti sisuksensa kätevästi ruuvimeisseliä näyttämällä ja sisältä löytyikin irronnut johto. Ou-nou. Köyhänä opiskelijana minulla oli kaksi vaihtoehtoa, ostaa uusi tai korjata MarCCu itse.

Jos siis muilla on MarCCuja tai Teroja tai ihan mitä vain rikkoutuneita elektroniikkavempeleitä, niin Bottyn Pura ja Korjaa -yhtiö on aina palveluksessanne. Jos kuitenkin haluat olla itse oman elämäsi elektroniikka-asentaja, saat tästä ohjeistusta tehtävääsi.

Johdon uudelleen juottamiseen tarvitset kolvin, tinaa ja sakset/pihdit.





Aluksi kannattaa kuoria johtoa hieman, ettei mene muovinkärtsäyskaasut päähän. Kuorimiseen on omia pihtejäkin olemassa, mutta työn saa tehtyä myös saksilla. Älä kuitenkaan katkaise muovijutun sisällä meneviä metallijuttuja.





Poista vanhat huonoiksi havaitut juotokset. (tähänkin on semmoista juttua kuin imusukkaa, mutta onnistu näköjään ilmankin.) Tässä vaiheessa sinulla pitää siis olla kolvi ja sen pitää olla kuuma. Tosi kuuma.





Sulata pieni tippa tinaa kohtaan, johon johto pitäisi kiinnittää ja länttää johto perään. VOILA, sulla on taas soiva peli.





Älä unohda työturvallisuutta ja asennuskoksua/kaljaa/siideria/tms.



Perään vielä kaikkea randomia.

OMG, det pågår!

Mårårallaa

Minun mielestä stokholman reissu oli niin onnistunut, että se ansaitsee vähintään kaksi postausta. Ja kun niitä aistikkaita kuviakin on niin paljon, niin ei haluta järkyttää ketään sillä että joutuu kattoon ne kaikki samana päivänä.Voi sitä raukkaa joka ei käy täällä joka päivä.

Kunnon suomalaisturistin tapaan itse koin velvollisuudekseni olla krapulassa niin meno- kuin tulomatkalla. Menomatkalla syynä oli siis edellisenä iltana ihanaisten ystävien kanssa vietetty taiteiliakevään seminaari. Perillä Ruotsinmaalla naukkailu oli kyllä vähän väsynyttä, ja myös paikallisten svenssoneiden iloksi toteutettu puntariperformanssi on tehty ihan vesiselvänä (shame on me). Tulomatkalla piti sitten ottaa senkin edestä. Ja sitten vielä vähän varastoonkin. Ja voin kertoa, ettei se sitten taaskaan kannattanut.





Liiallisen alkoholinkäytön lisäksi haluan varoittaa myös toisesta, lähes yhtä paljon aivosoluja poksauttavasta asiasta, nimittäin muutamasta tämänhetkisestä kevättrendistä. Ruotsi on tunnetusti Suomea aina edellä kaikessa, hyvä niin. Saamme ehkä hengähtää hetken ennekuin muutama naapurimaassa bongattu hirvitys rantautuu meille.



Lismaiset pyöräilyshortsit vetivät sanattomaksi. Edes katras vaatetusalan opiskelijoita, ja hyvinä hetkinään omasta mielestä nokkeliakin sellaisia, ei millään älynnyt mitä tämä 90-kuvun ahterihikirätti teki trendivaatemyymälässä. Luoja tietää miten tätä pidetään, pitsibodyn kanssa? Örh?




Pitsinen maksihame johon 156 senttinen tyttöihminen voi hukkua ja tukehtua kuoliaaksi. Suosittelen itsemurhahakuisille tai yli 170 senttisille yhdistettynä kuvassa näkyviin nudelapasiin. Tai oikeastaan, tämä on niin ruma etten taida suositellakkaan.




Sen sijaan sexualitank on tervetullut. En tiedä miten eroaa tavallisesta tankista, mutta toivottavasti nimensä veroinen.




Wannasuk löysi tyyliinsä sopivat kengät. Jotka saattavat aiheuttaa seuraavaan tsernopil-onnettomuuden.

Ja nyt lapsukaiset, me tullaan tosi surulliseksi kun kukaan ei ikinä kommentoi meidän juttuja. Joten nyt se näppäimistö kauniiseen käteen ja kommentoit tänne, mitä mieltä olet kevään muodista? Tai ruotsalaisista? Tai alkoholista? Tsernopilistä? Skoottereista? Tiedän että tätä lukee kaikki, myös sinä Eino-Kalevi!