Vappaa-aikamessut

Käytiimpä Wannasukin kanssa katsastamassa viimeisimmät perämoottoritrendit Jyväksylän vapaa-aikamessuilla sunnuntaina. Hyvinvointijaadijaadin lisäksi messut tarjosivat myös katsauksen kirjoihin ja viiniin. Mikäs sen houkuttelevampaa. Viiniä ei tosin maisteltu eikä kirjojakaan tarttunu mukaan, mutta samapa se. Messuturistina on aina kiva pyöriä metsästämässä ilmaisia kyniä ja maistiaisia.

Vaikka kuinka pinnistelin, en millään saanut viritettyä itseäni intellektuelli-kirja-analyytikko-taajuudelle. Siispä tyydyin röhöttämään mielestäni yhdelle vuosikymmenen parhaista hyvänmielenopuksista (Paul Coelhon näin-hankit-paremman-elämän-kirjat kalpenee totaalisesti tämän rinnalla!) nimittäin Pupujen itsemurhakirjalle. Maailman sympaattisimmassa kirjassa suloiset pienet puputupunat keksii hassunhauskoja tapoja heittää lusikan nurkkaan. Suosittelen lämpimästi.

Törmäsimme myös ei-ehkä-niin-sympaattiseen lastenkirjaan. Lukisitko sinä näitä runoja pikkupiltillesi?




Vapaa-aika osastolla puoleensa meitä veti erilaiset vaaterrytkyt (meidän koulutusala saattaa vaikuttaa siihen, että me tykätään rääpiä vaatteita). Ja tottakai sieltä löytyi kaikkien messujen myyntimenestysklassikko, parempien ihmisten kivet. Jos luovuus ei kuki ja jutut on harvinaisen paskoja, johtuu ihan vain siitä että nuo kivet jäi meiltä ostamatta.



Lopuksi vielä muistutuksena, rakkaat lukijat, muistakaahan olla kiitollisia silmistänne, joilla luitte tätäkin blogia!

Jotain kivaa ja mitäänsanomatonta huttua

Ajattelin kirjoittaa tänne jotain kivaa ja mitään sanomatonta huttua (pääasiassahan aiheemme ovat jollakin tavalla kuitenkin olleet sangen proosallisia ja korkealentoisia) ihan vain rauhoittaakseni aktiivisia lukijoita, jotka tietysti ovat käyneet paniikinomaisesti painelemassa refresh -nappia illat pitkät odottaen tippa silmässä uutta ja taiteellista jutun tynkää. No tässähän sitä.



Viime päivien kuumat puheenaiheita ja suosituimmat touhut


Perseeni:

"Ku on se alkuaine, se arseeni, ni onko myös perseeni? Onko se vähä niinku sama?"
"Voiko perseenillä kyllästää genuiinin nahkaa?"
"Onko perserointi ja merserointi sama asia?"


Züberbühlerin kierrätysongelma:

"On se kumma kun tänne kangasroskikseen pitää työntää kaiken maailman kankaita!" (?)


Lapsityövoiman poistaminen maailmasta:

Ehdotuksemme on että kerrotaan vaan niille kaikille että valtaosa niiden vaivalla vääntämistä kamppeista päätyy suurelta osin erinäisille eläinten omistajille, joiden eläimet sitten vääntää jos jonkinlaista torttua niiden pienten sievien vaatteiden päälle. Kyllä alkais syödä ihmistä kuin ihmistä, ja lakkais kiinnostamasta yhtään. Kuka sellaiseen tarkoitukseen haluais mitään tehdä, kissanpissinimeytykseen, kysyn vaan.


Aurinko ja bileet

Auringonottokausi on avattu, niin sisällä kuin ulkonakin ja bileitä on pidetty sekä sunny beachilla että ibizalla. Todellisuudessa kyse saattoi olla vain auringonläikästä ompeluluokassa mutta sekös meille luoville taiteliasieluille riitti: näimme ympärillämme silmänkantamattomiin jatkuvaa hiekkarantaa ja aaltoilevaa merta reggaemusiikin soidessa ja vähäpukeisten komeiden miesten tanssiessa rinnallamme. Kuvamateriaalia hallinnoi Züberbühler, ehkä saadaan niitä tännekin nähtäville (toisaalta toivon ettei) (voi myös olla ettei kameran mekapikselit ja prosessorit ole kyenneet tallentamaan kaikkea edellä kuvailemaani, joten älkää pettykö). Lisäksi on opeteltu hyviä tanssimuuveja kuten tsernobyl child, joka soveltui tosi hyvin tonne ipitsalle.

http://www.youtube.com/watch?v=yrctMvIWpG0

Kiitos vaan paljon tästäkin ideasta.


Heippa. Minä kirjoitan nyt raportin loppuun.

Leffa-arvostelu

Siinä missä Botty harrastaa kulttuuria kotinsa ulkopuolella, me Züberbühlerin kanssa vetäisemme kalsarit jalkaan, perseen sohvalle ja kaljaa naamaan kera mustavalkoisen taide-elokuvan (joo, tästä ois saanu hienon päivärrytkyt postauksen, mutta se ois ollu sen verran hc-kamaa, että Bottyn säären vilautus ois ollu lastenohjelmaa sen rinnalla). Eilen vuorossa oli vaivaisen vuoden ajan Züberbühleriltä lainassa ollut, ja loppupeleissä kuitenkin hänen luonaan katsottu Elefanttimies.

Arvostelu:

"Meleko hyvä leffa, jossa ei ollu liikaa mitään monitahoisia ja -mutkaisia juonenkäänteitä, eri aikatasoja, takaumia, kummituksia, painajaisia tai muita hallusinaatioita (ainakaan palijoa, koska se on kuitenki omituisten juttujen miehen, Lynchin leffa, ni ihan ei oo voitu noita jättää kokonaan poiskaan), jotka ois voinu vaikeuttaa mun hitaan mielen pysymistä kärryillä. Pituus oli myös ok (alle 2 h). Tykkäsin niistä hulluista jotka huusi. Kolme ja puoli tähteä. Kaljakin maistui. Ja sipsit."

Hehän ovat kuin kaksi marjaa...

... Toimistotuoli...




... Ja Züberbühler.


Pahoittelut ensimmäisen kuvan ikävistä heijastuksista, tuoli poloinen oli teljetty lasikoppiin mistä sen anova ja vapautta kaipaava katse meidät tavoitti. Meidän katseissamme ei ollut mitään anovaa tai kaipaavaa, ainoastaan päänsisäisen näytönsäästäjän päälläolosta kielivä tyhjä tollotus (terveisiä vaan Tollolle, vaikkei se tätä luekaan).

NYT-liite saa huomenna panna parastaan tämän voittaakseen.

yön kuumaa rytkettä.

Kulturelli matka ulukomaille on taas taitettu ja kulttuurista nautittu täysin rinnoin. Tällä kertaa taiteilu tapahtui hieman taiteilulle tavanomaisimmissa piireissä, eli musiikin, itseilmaisun, runonlausunnan ja alkoholin parissa. Jäätävä yhdistelmä.

Matka ulkomaahan taittui automobiililla ja voin kertoa, että 2 navigaattoria ja yhdet ohjeet paperilla eivät takaa lyhyttä ja helppoa reittiä perille. Kuitenkin kävellessä navigaattori on oikein oiva apuväline kaupunkisuunnistukseen. Taiteiliapiiri suosittelee lämpimästi.

Tavastian löydyttyä liiankin helposti oli aika suunnata baaritiskin kautta lavan eteen ihailemaan The Baseballsien lanteiden hetkutusta ja sulosointuja. Lavan luo pääseminen tuotti kuitenkin suurta tuskaa ja aiheutti spontaania runonlausuntaa, sillä kärkkäimmät pesäpallofanit eivät säästelleet kyynärpäitään, eivätkä nauttineet kanssa olijoiden riehakkaasta tanssista. Taiteiliapiiri tahtookin muistuttaa näitä ihmisvirheitä siitä, että keikat ovat solisaalisia tapahtumia ja jos mielii kuunnella musiikkia omassa rauhassa ilman ihokontaktia ventovieraiden kanssa, on viisaampaa ostaa levy ja linnoittautua sen kanssa oman kodin rauhaan.

Tässä kuitenkin maistiaisia keikan annista. (Allekirjoittaneella oli suuria ennakkoluuloja kyseistä bändiä kohtaan ennen keikkaa, mutta mielipide muuttuikin yllättävän nopeaa. Ne sedät osasivat oikeasti sheikata muuvei ja laulaakki vähä. Alkoholilla oli osuutta tapahtumissa. Anteeksi.)








Kun show oli päättynyt, oli aika jatkaa alkoholin suurkuluttamista toisaalla, keikalta löydettyjen rempseiden seuralaisten kanssa. JOS SEURALAISET TÄMÄN LUKEVAT, VOISIVAT OLLA IHANIA JA ILMOTTAUTUA. Osoitteet jäivät vaihtamatta.

Rempseiden seuralaisten kanssa oli hyvä nauttia drinkkiä nimeltä JekkuPommi. Kuvat sen meille kertovat.














Kun tanhukoneisto oli voideltu, sai tanssi alkaa.








Yön suojissa tapasimme myös uhanalaisen lehBottymän toteuttamassa harvinaista uhritanssiaan. Toivottavasti tämmöinen karkea läskien näyttely ei vahingoita herkimpien lukijoidemme verkkokalvoja. Taiteiliapiiri rakastui tämän elikon jännittävään asuvalintaan, joka kepeydessään henkii ihanien hiekkarantojen villiä kulttuuria.






Taitelia kiittää.

Tämän viikon itsensäsivistysosio

Tämän päivän olen oikeiden töiden ohessa viettänyt varsin kultturellisti tutustumalla eurooppalaiseen taidemusiikkiin, eurodanceen. Mikäli joku teistä rakkaista ja runsasjoukkoisesta lukijakunnasta on tulossa torstaina ruotsin tunnille, varoitus, tämä saattaa sisältää juonipaljastuksia. Toisaalta, koska en voi väittää hallitsevani äärimmäisen kehittynyttä ja pienetkin nyanssit tavoittavaa ruotsin kieltä, voi olla paikallaan tutustua aiheeseen täältä jo etukäteen suomeksi, on sitten juonen seuraaminen helpompaa ulkomaankielellä.

Tämä kaikkien tuntema musiikkisuuntaus valloitti kansan ja etenkin ammattikoululaisten, amisten (ei pidä sekoittaa uskonlahkoon, ainakaan siihen kärryajeluun pohjautuvaan, vaikka kyllä vannoutuneimmat riitit ja kultit viittaavatkin jonkinasteiseen hengelliseen hurmokeen), korvat heti 90-luvun alusta lähtien, uskaliaimmathan olivat faneja jo 80-luvun lopulla. Eurodancen uranuurtajat tulivat, mistä muualtakaan kuin sieltä mistä kaikki muutkin siistit jutut tänne Suomeen, Ruotsista, joista tunnetuimpina voisi mainita my all time favourite Army of Lovers sekä Ace of Base, joka sai jopa minut hiljaiseksi käsittämättömällä debyyttialbuminsa myynnillä: 23 miljoonaa kappaletta. 23 MILJOONAA. Eihän Suomessa ole levyjä yhteensäkään niin paljoa.

Mistä näitä musiikkihistorian helmiä on oikein syntynyt? Ruotsi on ollut häkellyttävän tuottelias, ja vie voiton ihan satanolla. Kukapa ei olisi kuullut ja kuunnellut esim. seuraavia:

Army of Lovers. When the night is cold on kappaleena tottakai sangen koskettava, mutta kyllä sisintä ravisuttelee erityisesti kappaleeseen tehty musiikkivideo, missä pieni mies vatkaa lannetta sellaisella liikkeellä että zumpaajat lähtis nolona kotiin. Lisäksi videolta löytyy kitaristi kukkakori päässään, kaihoisa nainen pötköttämässä epämukavassa asennossa flyygelin päällä tuijottaen intohimoista pianistia, sekä se intohimoinen pianisti, jonka leijonanharjatukka on varmaan aiheuttanut bon joville monta tukkakriisiä ja paljon alemmuuden tunnetta. Suosittelen.

Rednex. Cotton Eye Joe ja mitäs muita niitä kivoja ralleja olikaan. Hyväntuulinen ja humoristinen. Nämä oli niitä joilla oli hapsuliivejä ja muita länkkärijuttuja. Videoita katsoessa taitelijaseurue kuitenkin kritisoi sitä ettei tietääksemme Ruotsissa ole koskaan asunut intiaaneja eikä villissä lännessä ruukattu ajella WV Kleinbussilla. Toki voimme myös olla väärässä. Historianopetus ei ole aina ollut terävintä kärkeä tuolla maakunnissa.

Dr. Alban. Legenda. Ehdottomasti. It's my life. Not yours. Idiot.

E-Type. Korkelta ja kovaa laulava nainen vähissä vaatteissa, sekä pitkätukkainen mies joka mörisi väliin jotain. Enkelitkin itkee tätä kuunnellessa.

Muita maita, jotka myös ovat kunnostautuneet tämän tyylisten rallien ja artistien tuottajana, ovat esimerkiksi Tanska, josta tulee hienot yhtyeet Daze, Aqua ja Me&My. Lol. Daze oli se jolla oli pelottava sininen tukka, ja Aqua se joka oli muuten sininen. Me&My oli vaaleanpunainen, ainakin se levyn kansi.

Jos Tanska tuottaa jotain söpöä ja pastellinväristä, niin saksasta tulee kaikkea irstasta ja pornahtavaa, kuten Captain Jack ja E-rotic.

Loppuun sitten paljastan Bottyn sanojen mukaan kaikista hooceimmän amis- ja samalla eurodancebiisin ever. Taiteilijaseurueemme lämpimästi suosittelee, Imperio: Amor infinitus. Älkää antako vaisun alun hämätä, sillä Züberbühlerkin koitti kovasti alkuun väittää ettei tunne kyseistä veisua, mutta kun sitten varsinainen syntikka-basso -osuus pärähti liikkeelle, niin johan pystyi neiti bühlerkin kuvittelemaan basson jytinän siellä DX:n takapenkillä "karvattoman amiksen siinä lähennellessä" (suora lainaus). Mikäli aihe kiinnostaa enempi, voi ottaa yhteyttä bühleriin.

Tässä lyhykäisyydessään päivän sivistysosio, jatkamme aiheesta torstaina. Niille jotka eivät pääse paikalle, voin kyllä lähettää Power Pointin (ruotsiksi), tämähän on vähän kuin arvonta, että sinne vaan kommenttiboksiin toiveita tulemaan ja joka arpa voittaa!


Tack och adjö.


PS. En vielä löytäny bondigidigidigidigibondigibonia mutta löysin etutukkasuikulat! http://www.youtube.com/watch?v=1ELJwauxbS8&feature=related


LISÄYS: Hurraa, etsintä kannatti!! Bondigidigibondigibon löytyi! Se on Ice MC - "Think about the Way". Kelatkaa sitä.

ulukomaiden ihimeitä.

Taiteiliapiiristä iltaa.

Nyt on ulkomaanmatkat matkailtu ja on tullut aika jakaa kokemuksia. Koska emme ikinä päässeetkään lauantai-illan tanhuilta lypsylle asti, tyydymme lumoaviin kuviin ja kivoihin faktoihin tanhuseurueestamme, lehmistä.





Nämä Hindustaniassa matriarkaalisina pidetyt, lähes 500 kiloiset yltäkylläisyyden ja hedelmällisyyden symbolit voivat tuottaa jopa 40 litraa maitoa päivässä. Siinä määrässä on jo varmasti jokaiselle neitokaiselle hieman mietittävää illaksi, kyllä lehmän kumartaminen alkaakin kuulostaa vallan järkevältä.





Maitu ei kuitenkaan ole ainoa hieno asia lehmissä. Lehmistä saa myös kivoja nahkatakkeja ja hyviä pihvejä, nams nams. Lisäksi lehmillä on tosi jännittäviä taitoja, esimerkkeinä ääretön kohteliaisuus. Kun avasimme lehmälän oven, lähes jokainen elikko nosti jättimäisen ruhonsa lattialta ylös ja parhaat jopa ammuivat tervehdykseksi. On ehkä vääryyttä, että ystävämme Gene Simmons on tullut kuuluisaksi kielensä hetkuttelulla, sillä lehmät vievät tässäkin ihan sata-nolla. (huomattava yhdennäköisyys muuten)







BUSTED. Pystyyköhän Gene samaan?



Lopuksi vielä lisää propagandaa paljon puhutulta agrologi-opiskelijalta, Jussi Viitalaiselta:

”Lehmät eivät ole silmittömän verenhimoisia sodomiitteja, vaan ihan lupsakoita otuksia. Ongelmatilanteet johtuvat lastenohjelmissa yli inhimillistetyistä suurisilmäisistä karvaturrukoista, joista on poistettu eläimen villi arvokkuus. Kun ottaa huomioon, että lehmä on ollut ihmisen kanssa yhteistoiminnassa vasta jokusen vuosituhannen, niin se on silti osittain vaistojensa varassa toimiva älykäs olento (toisin kuin ihminen, joka aikoja sitten ehdollistettiin betonilaatikoihin Popedan, jääkiekon ja keskioluen degeneratiiviseen kolmiyhteyteen, pahuuden kolmioon). Suomalainen maidontuottaja on teidän ystävänne, joten mikäli pystytte, ostakaa elintarvikkeita suoraan tiloilta. Suomalainen ruoka (LEHMÄ) on puhdasta ja hyvää!

SI!

Lauantai-illan humppa.

Pikainen postaus lauantain päivärrytkyistä. Humpalle oli mentävä ja asianmukaisesti pukeuduttava. Siispä pienimuotoisen vaatekriisin jälkeen valitsi trendikkään hartioita korostavan haalarin (joka on muunnettavissa mahdollisesti myös catsuitiksi) ja asuun sopivat mustat yli polven -saappaat.







Mitä arvon raati on mieltä?

(tanhuista lisää myöhemmin, stay tuned!)

Ska vi tsumpa?

Tällä ei oo nyt mitään tekemistä taiteen tai oikeastaan taiteilioidenkaan kanssa, sillä käsittelen seuraavassa evil liikuntaa, joka ei Bottya lukuunottamatta ole mitenkään läheinen aihe suurelle osalle seurueestamme. Toisaalta, jos minä ja Züberbühler alettaisiin liikkumaan, niin se vasta taidetta olisikin.

Satuin eilen aamulla katsomaan ostos-tv:tä. Siellä te kaikki pienet ja innokkaat lukijat nyt rääytte että miksimiksimiksimiksimiksi teit jotain sellaista saatanallista. Syy siihen oli se, että istuin olohuoneen lattialla syömässä aamupalaa ja lukemassa lehteä, koska keittiön pöytä oli jostain kummasta syystä täynnä siihen kuulumatonta kamaa, enkä mahtunut levittämään lakanan kokoista lehteä sinnekään. Ajattelin, että harjoitetaanpa kerrankin kunnolla multitaskingia ja avasinpa vielä siihen päälle televisionkin.

Kanavasurffailu tuotti seuraavan tuloksen:

TV1: Kiehtova maailma:Ihmeelliset uskonmenot (?) (Onko ne joskus vähemmän ihmeellisiä?)

TV2: Maikki ja pelottava pontso (lastenohjelma) (vaikutti jopa vielä ihmeellisemmältä kuin ihmeelliset uskonmenot ja olisi taatusti krapulaliskoyön jälkeen vaivuttanut kenet tahansa psykoosiin) (Lapset on outoja)

MTV3: Nalle Puhin uudet seikkailut, tai ainakin PITI olla, ekalla surffauskierroksella sieltä tuli kyllä ihan jotain muuta... pettymys.

Nelonen: Ostosruutu.

Nyt päästään asiaan. Tämän pidemmälle en jatkanut matkaani, sillä Ostosruutu imaisi mukaansa aivan samantien.

Tällä jumalan siunaamalla hetkellä kun kanavalle satuin, oli mainosmiesten markkinoinnin kohteena kaikkien huulilla ja lanteilla tällä hetkellä pyörivä trendilaji Zumba. Kulutin noin kymmenen minuuttia elämästäni katsomalla hurmioituneita ihmisiä veivaamassa itseään eteentaaksesivulle, oli käsipainoa ja pakollinen kiintiöhomo ohjaajana. Eri ikäiset, kokoiset ja maalaiset kertoivat miten zumba sai heidät tuntemaan itsensä taas ihmisiksi. Voi miten ihannaa.

Ei voi muuta kuin toivottaa lämpimästi onnea heille, jotka tuonkin DVD:n tilaavat ja voivat vatkata makkaroitaan omassa tunkkaisessa olohuoneessa talven ajan, ja keväällä astua kirkkaaseen aurinkoon entistä ehompana ja ihanampana voiden olla varmoja että kaikki kuumat urokset juoksee perässä koska tsumpa on tehny mahasta litteän ja perseestä piukan.

Eniten jäin tämän kokovartalovatkauksen nähtyäni pohtimaan eroa kalliin zumba-DVD:n, kalliin kuntosalijäsenyyden tai ei-välttämättä-niin-kalliin gigglin marlin -illan välillä, sillä samat sheikkaukset on lanseerattu aikoja sitten yökerhojen tanssilattioille. Yökerhossa voit kätevästi yhdistää sen kuuman uroksen (kännissä ne kuumat urokset ei huomaa vaikka jenkkakahva vähän laajemmin vielä hytkähtelisikin), ilmaisen pämppäyksen (kiitos sen kuuman uroksen) ja hyötyliikunnan (tiedä vaikka se jatkuisi vielä kotiin päästyäsikin).

Taiteiliaseurueemme jää pohtimaan hyötysuhdetta mikäli sama toteutetaan omakustanteisesti gigglinmarlinin sijasta esimerkiksi timessä ja miten voidaan saavuttaa sama liikkeiden laajuus kenkien ollessa jalassa sen sijaan että saisi rokata sukkasillaan.

Tämä ei postaus ei sisältänyt mitään taidekuvia, ymmärtänette miksi.

PERUNA

Kaksihenkinen taiteiliaseurueemme oli tänään mukana juhlistamassa Jyväskylän taidemuseon 12 wee synttäreitä museon Going down- tapahtumassa. Valitettavasti seurueemme oli tällä kertaa kutistunut kaksihenkiseksi, sillä kolmas vakiojäsenemme Botty lähti viikonloppulypsylle.





Missä halvin viini, siellä mekin. Tällä filosofialla retkemme starttasikin eräästä keskustan pubista 2,5 euron kuoharilasin voimalla. Matkamme jatkui siis taidemuseolle, jossa tutustuimme ensin alakerran taidekirppikseen. Sieltä lähti molempien mukaan nippu kivoja kangasmerkkejä.





Tunsin muuten itseni aika juntiksi truu-underground-taidediggari Wannasukin seurassa. Hän tunnisti n.80 % myymälän postikortteihin painetuista teoksista, kun itse tunnistin vain Picasson. Aika noloa, Picassohan on vielä niin mainstream.

Itse näyttelyn anti oli viihdyttävin aikoihin. Seuraavassa olen koonnut KOLME TAITEEN PÄÄTRENDIÄ S/S 2010!

MELANKOLIA. Eihän se ole taidettakaan jos siitä ei masennu. Tänäänkin näimme lukuisia koskettavia töitä, jotka käsittelivät nykypäivän murheita, kuten ahdistusta, sairastumista, avioeroa, yksin jääviä vanhuksia ja pieniä lapsia.

PIMPSAT JA PIPPELIT. Taiteen little black dress. Sukupuoliemilillä provosointi on ajaton klassikko, senhän osasivat jo antiikin ajan kuvanveistäjät. Kyllähän se vakuuttaa kenet tahansa taiteen päälle vähänkään ymmärtävät, kun värkit läväytetään nenän alle 20 -kertaiseksi suurennettuna. Bellissimo!

TEKSTIÄ KEHIIN. Erityisesti valokuvateoksissa nähty ilmiö avaa kuluttajaystävällisesti muuten niin vaikeaselkoisten luomusten merkityksiä. Eihän kukaan voi ymmärtää, mitä yksin kolhossa tuvassa seisovalla tyhjäkatseisella vanhuksella halutaan viestiä, jos kuvan alla ei lue "Sulevin yksinäinen päivä on 48 tuntia pitkä" (ks. myös kohta MELANKOLIA).

Näyttelyn puolelta haettua ahdistusta onneksi helpotti ilmaiseksi tarjolla ollut vegaanipöperö. Tiedostavina nuorina taiteiliasieluina mekin syömme vegaaniruokaa ainakin kerran vuodessa. Maailma paranee pienillä teoilla. Taidankin siis jatkaa iltaani neulomalla vallankumouksen!

See ya!

Ai niin, syötiinhän me tännäänkin

Herr min lår (erästä ystävätärtämme lainatakseni), päivän tärkein ja meitä kaikkia kuitenkin lopulta eniten (salattujen elämien ja oksentamisen lisäksi) kiinnostavin asia, nimittäin päivän evväät, meinasivat unohtua. Toisaalta, sainpahan tämän unohduksen myötä hyvän syyn tuottaa lisää laatufyllinkiä.

Eilinen Välimerellinen viikko oli muisto vain, ja tänään puhalsivat noin ylipäätään kansainvälisten keittiöiden tuulet. Ruokalistalta löytyi eri mailla sävytettyä evästä, esimerkiksi seitä venäläisittäin, porsaspataa karibialaisittain, kanaa Kievin tapaan (tää oli se porvariruoka jota me ei ees nähty), ihan suomalaista kasvis-hernekeittoa, ei-minkään-maalaista hedelmäistä juustosalaattia (joka epäilemättä erään seurueemme jäsenen huulilta kirvoitti erinäisiä vastalauseita) sekä wannabe-penne-kasvislaatikkoa.

Koska herkuista ei nyt oo kuvia, niin suomennetaanpa näitä nyt hiukan.

Sei venäläisittäin = seitä ja punajuurta. Kuultu kommentti: "Toi liemi on aika jännän väristä tossa sun lautasella". Olihan se.

Polttavimmiksi kysymyksiksi nousivat kuitenkin seuraavat: saako mistä tahansa ruoasta venäläistä jos lisää vain punajuurta tai hapankaalia? Mistä hapankaali, punajuuri ja suolakurkut tulevat? Oikea vastaus ei ole että etikkaliemestä, sillä historiaa tunteva seurueemme päätyi ratkaisuun joka kiistatta osoittaa näiden rajantakaisten kansallisherkkujen olevan ihan vain pienen ja viattoman, hieman 80-luvun puolenvälin jälkeen tapahtuneen ydinvoimalaräjähdyksen seurausta (sitä ennen EI OLE OLLUT punajuuria eikä muitakaan sellasia).

Possupataa karibialaisittain = possua, valkoisia papuja ja ananasta. Kuultu kommentti: "Miten ne voi väittää että tää pitäis syödä perunoiden kans?!"

Porvari-kanasta ei ole näköhavaintoja ja hernekeitto oli oletettavasti vaan hernaria iliman lihhaa ja läskiä.

Wannabe-penne-kasvislaatikko = normimakarooneja ja pakastekasviksia. Voin kertoa että ei ollu penneä nähnykään ne poloiset makaroonit, joille oli joku menny kusettamaan että ne ois penneä.

Hedelmäisen juustosallaatin ainoa jännä anti oli neon-paprikat, jotka ei ollu aamulla osannu päättää töihin lähtiessä että ollakko vihreä vai keltainen. Olivat valinneet molemmat.

Sallaattipöytä tarjoili meille jo kertaalleen nähtyjä kasveja, kuten tommaatteja basilikalla. Myös se muuan herne ois siellä ollu ellei se ois eilen paennu turvaan mun vikkelään suuhun.

Leipäpöytä pelasti tämänkin päivän, sieltä löyty monenmuotosta ja eri tuoreusasteista leipää, joista napattiin kerralla yksi kokonainen koko pöytäseurueen käyttöön. Hän mursi leivän ja sitä rataa, ja niinpä sitä porukalla mussutettiin yhteistä leipää. Tämä leivänjako oli sikäli tietysti hieman tylsänpuoleinen, koska siihen ei tällä kertaa liittynyt yhdenkään keliaakikon myrkyttäminen. Etsinnässä on joku korvaava keliaakikko, tai paremman puutteessa mitkä tahansa ruoka-allergikot käy.


Huomenna syödään taas uudestaan uusia vanhoja ruokia.

Valokuvauskurssi (menin jo sekasin että monesko päivä nyt on)

Oisin tietysti voinu pimittää tämänkin postauksen varsinaista aihetta pidempään, mutta ajattelin sitten että mitäpä tuota turhia.

Tännään alako valokuvvauskurssi, jonka suhteen odotukset on korkialla.



Ihan ite otin kuvan, jossa on ideana leveähaarainen ja eriparijalkainen tyyppi istumassa kahdella eri tuolilla. Mää oon jostain syystä aika varma että se valokuvvauskurssi tullee ihan tarpeeseen.

Meidän piti keksiä kurssin lopputyötä varten joku teema, josta sitte tehään juliste, ja me ehoteltiin kaikkia hyviä niinku ruumis ja miljoona, mutta ne ei sitten saanu kannatusta. Mulla on vahva epäilys siitä että siellä kurssilla olevat muut ihmiset ("the others") saattaa jossain vaiheessa olla sitä mieltä että me ei ehkä ollakaan ihan niin hauskoja ihmisiä ku mitä me ite luullaan (tiedetään) olevamme. Kirjotin muuten äsken tuohon tuon vahva -sanan viis kertaa väärin, että jos jotaki kiinnostaa.

Toisesta kuvasta paljastuu luokasta löytyny joku artikkeli ja erään itseensä ja tulevaisuuteensa vankasti luottavan opiskelijan vasta-argumentti.



Ai nii, vi hade svenska också. Olin ihan liekeissä, tarinoin hyviä juttuja tuosta vaan. Züberbühler häkeltyi kun muistin kolmessa perättäisessä lauseessa verbin oikein ja lisäksi vielä keksin pari substantiivia päälle. Matka-asia on siinä mielessä vielä vaiheessa, että kukaan ei tunnu haluavan meitä kylään (eli ne kaks keneltä on kysytty) mutta (rahan)saanti on melko varma, joten kyllä sitä reissuun päästään. Ihannaa Suomen kansa.

Tosi jänniä juttuja tulossa ehkä jo huomenna! Siis tosi jänniä. Ja ehkä.

Erilainen päivä ruokalassa

Fazer amican tädit ja sedät oli pistäny tänään parastaan. Ruokalaan astuminen ei ole kenties koskaan ennen tuntunut näin eksoottiselta. Tour de Välimeri- ruokalista sai kuolan valumaan rinnuksille jo jonon puolivälissä. Teeman viimeisteli pari ihastuttaavaa välimerellistä(?) kasvia linjaston päällä sekä aina niin vakuuttavat styroksivalkosipuliköynnökset. Lopullisesti potti räjähti taiteiliaseurueemme rantautuessa leipäpöydän äärelle (katso kuva.)



Välimerellisiä antimia maistellessamme tutustuimme myös tarkemmin välimeren ruokakulttuuriin amican mainoskartioista. Siinä ylistettiin välimerellisen ruuan, kuten siemenien, oliiviöljyn, meren antimien ja viinin positiivisia terveysvaikutuksia. Silloin tuntui, että meitä on vähän kusetettu. Lypsykoneista tuli edelleen vain maitoa.



Kuvasta voi havaita Botty van den Bruelen subjektiivisen näkemyksen välimerellisestä ruuasta. Hän itse tyytyi tänään broileripyöryköihin, joissa oli "miellyttävmpi tekstuuri".

Arvostaisimme amicalta myös hieman avoimuutta epämääräisimpien salaattien alkuperään. Kyllähän niistä semmoinen patinointi näkyy, ettei ne voi olla aina tuoreita. Vaikka kaikki sen jo tietävätkin, herneastiaan voisi silti kirjoitaa "eilisiä" tai "löytyi lattialta". Jos allekirjoittaneen lautaselta pöydälle vierähtänyt herne ei olisi päätynyt Wannasukin vikkelään suuhun, olisi kyseinen herne löytynyt huomenna astiasta "löytölaatikko". thats for sure.

day 3.

Varoitus, tää sisältää vaatteita.

Meillä oli tännään melkein viimenen kerta labra-juttuja, ja sen vuoksi pukeuduttiin kevään trendikkäimpään vaatteeseen, trenssiin. Sehän on joka kevät aika kuuma peruna, ja meitä vähän harmittaa että meidän osalta käyttökerrat alkaa olla tällä erää luetut. Onneksi niitä on siellä luokassa aimo kasa, eikä kukaan varmaan pahastu jos niitä välillä vähän lainaa. Taiteilialla pitää olla taiteilian takki.

Ja sitten vielä sellanen, että meiän blogissa on kohta tulossa kaikkii jännii juttui, joten stay tuned. <3 lol.

Taiteilia ja puppulausegeneraattori

"Jopa taiteilia avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti hiusten halkomiseksi osoittautunutta geneerisyyttä."

"Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta taiteilia ratkaisee ongelmia tutkittaessa peräänkuulutettua lakonisuutta. "

"Vaikka usein kuuleekin aivan järjettömiä mielipiteitä, on kuitenkin tosiasia, että taiteilia todistaa oikeaksi liian vähäisiä tuotannollisia resursseja."


Sitten kun meiltä oikeasti loppuu jutut (niinkin voi käydä) (ja joku päivä vielä toivotte sitä), ni tää ois ollu nokkela hyödyntää sitten, mutta koska olin hätänen ni käytinkin sen nyt. hähää. Toisaalta, maalimassa on vielä paljon kivoja sanoja millä voi vielä tuottaa laadukkaita täytejuttuja.

(okei, oli pakko kokeilla että toimiiko tuo ruotsiksi. toimii. "Ei sovi unohtaa, että solen rauhoittaa vastuunalaisia kontradiktioita." varmasti.)

Mororallaa!

Taiteiliakevät 2010 on täälä, parhaillaan menossa päivä 2!

Alku on aina hankalaa ja hivenen hidasta, mutta otettiin ittiämme niskasta kiinni ja käytettiin tännään lounaaseen ja sen jälkeiseen kahvitaukoon kuitenki 1 h 45 min. Ehkä tämä tästä. Istuttiin sitte auringossa (vi tog solen) ja päätettiin että nyt on blogin perustamisen paikka. Etittiin äsken vauva.fi:stä taiteilianimiä, mutta sieltä löyty vaan tietoa ahdistuksesta eron jälkeen ja turvonneista kivespusseista. Juuri tämän tiedon takia saitte varoituksen tänne tullessanne.