Erä-Jormailua (Att vara Jakt-Jörgen)

Maasta sinä olet tullut ja maaksi olet jälleen tuleva, niinhän se viisas sananlasku sanoo. Näin pitkälle ei kuitenkaan meidän touhut (onneksi) edenneet, vaikka jousipyssykkä ja nippu nuolia olikin matkassa kun ratsasimme tuossa taannoin seuralaiseni Robin Hoodin kanssa paikallista ryteikköä ja näreiden kupeita taiteellisen inspiraation ja muutaman rikkaan ryöstökelpoisen toivossa. Ryöstökelpoisia rikkaita ei tässä kyseisessä Sherwoodissa näkynyt (harmi, sillä olisin toki toimittanut kaikki orjat Sulle Opiskelija, joka lähentelit edellisen postauksen kommenteissa), mutta muutoin meitä lykästi niin maan hedelmien kuin henkisten ja ah! niin mittaamattoman arvokkaiden kokemusten osalta.



Taikasieniä.




Tämä oli jo niin magiaaninen sieni että päätettiin jättää metsään.





Puolukoita. (jos joku kaupunkilainen vaikka ei tunnista)



Metsurin astetta tympiämpi maanantai?



Etuovi piste comista päivää: Toimitilaa vuokrattavana. Halavalla. Sopii myös opiskelija-asunnoksi. Huom! Lähtösiivous tekemättä ja kamina paskana. Muuten ihan kiva, kaksi tähteä.



Astetta tympiämpi maanantai, osa II. Vuokrasopimuksenne on irtisanottu. :( (Myös tätä kannattaa kysellä jos kämppä puuttuu)




Peloittavan kokoinen sieni. :-o Kuka syö ja kenet. Kuvaa manipuloitu, ei tosin sienen koon osalta.




Tässä itse mr. Robin Hood. Huomatkaa neuvostohenkinen kuvakulma ja trendikkäästi mätsäävät eri asteiset luonnonsuojelijan vihreän sävyt. Henkilökohtaisesta punapukuinenlenkkeilijä -asusta ei valitettavasti (onneksi) ole kuvaa, sillä tää ei kuitenkaan oo tyyliploki.



Hämähäkkilöisten seittilöitä.



Vaikka Kuplan maasto-ominaisuudet ovatkin huippuluokkaa, totesimme ettei takaveto ihan riitä näiden esteiden ylittämiseen. Onneksi pysäköinti oli edullista eikä Kuplan aika kuulema käynyt pitkäksi.


Tämmöstä. Nyt alan syömään niitä taikasieniä. Että jos ei kuulu ennää tämän jäläkeen mittään, ni maaksi olen mennyt ja oli kiva tavata. Syökää sieniä.

Meikä leuhkii

Kyllä nyt jo melekein kelepaa taiteilla. Tämä taiteilija tykkää niin kovasti luottokorttiyhtiöstään, että päätti riemastuttaa kyseistä putiikkia reilulla kädellä vingauttamalla korttia kameraliikkeessä ja hankkimalla vihdoinkin sen uuen kameran minkä ostoa on ehkä harkittu vaivaiset kolme vuotta (viimeiset puolitoista niistä ihan niinku vakavissaan). Että nyt sitte vaan suljin räpsymään ja taidekuvia ottamaan. Ehkä näytän niitä joskus teilleki. Jos vaan ovat kyllin taiteellisia.

Nyt lähen nauttimaan pienen perjantain alkuillan drinkin jotta on jotain toiveita toipua tästä vapaapäivän tuottamasta rasituksesta (hei huomenna töihin taas, joten ei oo ihme jos rassaa).