Siinä missä Botty harrastaa kulttuuria kotinsa ulkopuolella, me Züberbühlerin kanssa vetäisemme kalsarit jalkaan, perseen sohvalle ja kaljaa naamaan kera mustavalkoisen taide-elokuvan (joo, tästä ois saanu hienon päivärrytkyt postauksen, mutta se ois ollu sen verran hc-kamaa, että Bottyn säären vilautus ois ollu lastenohjelmaa sen rinnalla). Eilen vuorossa oli vaivaisen vuoden ajan Züberbühleriltä lainassa ollut, ja loppupeleissä kuitenkin hänen luonaan katsottu Elefanttimies.
Arvostelu:
"Meleko hyvä leffa, jossa ei ollu liikaa mitään monitahoisia ja -mutkaisia juonenkäänteitä, eri aikatasoja, takaumia, kummituksia, painajaisia tai muita hallusinaatioita (ainakaan palijoa, koska se on kuitenki omituisten juttujen miehen, Lynchin leffa, ni ihan ei oo voitu noita jättää kokonaan poiskaan), jotka ois voinu vaikeuttaa mun hitaan mielen pysymistä kärryillä. Pituus oli myös ok (alle 2 h). Tykkäsin niistä hulluista jotka huusi. Kolme ja puoli tähteä. Kaljakin maistui. Ja sipsit."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti