Tadaa, nyt se on täällä! Jännittävistä jännittävin ja hienoimmista hienoin! Järjettömän upea matkaraportti! Javisst!
Voisinkin aloittaa tämän positiivisen matkakertomuksen kertomalla ensin siitä että vihhaan laivoja. Jos joku ei vielä tiennyt sitä, todennäköisesti joku kuurosokea, tai maan alle kaivautunut, tai joku joka jollain muulla mystisellä tavalla on kyennyt välttämään kaikki ikävät aurat jotka syntyvät välittömästi kun aletaan puhua ristelyistä, ni nytpä tiiätte. Tai no, en ehkä niinkään vihhaa laivoja itessään, minun puolesta ne saavat pötköttää satamassa ihan rauhassa, mutta paremminkin vihhaan siellä laivan sisällä olemista. Minusta on vähintäänkin arveluttavaa että ihmisen pitää uhmata luontoa ja koittaa kellua vetten päällä, varsinkin jos se tapahtuu tsiljoonan kilon painoisella rautapötikällä. Uiminen on kivaa, koska siinä ollaan vedessä, mutta veneet, laivat, kannootit, uimapatjat, laiturit yms. ovat arveluttavia. En tiedä millaiset ponttoonit pitäisi olla alla että olo olisi mukava ja kotoisa.
Tämä minun suuri laivaviha ei yleensä aiheuta ongelmia, mutta kun nyt sitten päätimme lähteä pikku retkelle ruotsiin, tajusin, että minunkin on jalkani laitettava tuohon saatanalliseen kelluntalaitteeseen ja matkustettava sillä lahden yli. Ja vielä yöllä, hyi sanonko mikä. Alan entistä paremmin ymmärtää sen, miksi kaikki on ihan sikapäissään laivalla, sillä kyllä melkein piti minunkin pulloa kallistaa ahdistukseeni.
Matka meni loppujen lopuksi oikein mukavasti, ei törmäilty suurempiin jäävuoriin, ei tullu tulipaloa eikä paskavesi tulvinut käytäville tukkeutuneista vessoista, mitä nyt hieman haiskahti vanha hikinen mies arvon seurueen hytissä, mutta tämäkin vieno tuoksu onneksi hälveni ajan kanssa, ehkä osittain omien kenkiemme biokaasujen myötävaikutuksella.
Ruotsihan on vallan hurmaava ja kaunis maa, ja Tukholma se herkullinen suklaakarkki kauniin kakun päällä, jossa kaikki on paljon paremmin kuin täällä meillä. Toisaalta, tämä ei ehkä ole ihan virallisesti käyttökelpoinen lausunto, kun paljastan että käytimme vertailukohtana Mikkeliä ja Jyväskylää, jotka mielestämme edustavat suomessa rumuuden ruumiillistumaa.
Seuraavassa olennaisimmat jutut reissusta kuvien ja pienten selitystekstien muodossa, sillä osa on sen verran artsua shittiä, että ei välttämättä muuten oikein avaudu (edes itse kuvaajalle):
Ruåtsalainen mäkkäri joka näky hotellin ikkunasta. Turistinähtävyys ja tuleva pyhhiinvaelluskohde. Ronald McDonald pittää puhheita sitte jatkossa tuon meiän (tai itseasiassa Bottyn ja seuralaisen) huoneen ikkunasta käsin.
Tästä en oo itekkään ihan varma että mikä tämän tarkotus oli, mutta voi olla että se on vaan yksi niistä lukuisista viimeaikaisista haarakuvista, joihin Züberbühleri on mystillisesti ajautunut.
Tässä me piettiin aamupäivädisko ja kuunneltiin ehkä Basic Elementiä tai Pandoraa. Muuvsit oli kyllä mainiot ja päivä lähti hyvin käyntiin.
Züberbühleri näytti tukka silimillä emoteinin ja sen Kauna -elokuvan päätähden risteymältä, ja sen kuultuaan masentu ja yritti hirttäytyä silitysraudan johtoon. Eihän se onnistununna ja kärsimys jatkui. Kivaa keskustelua emoista osoitteessa http://suosikki.fi/shout-box/t5127
Paikallinen keinonen.
Bussen till Slussen. Tai itseasiassa i Slussen.
Kivoi teitä ja taloi.
Ainahan reissussa siisteintä on kierrellä kauppoja ja aiheuttaa itselleen kiva pieni velkakierre vinguttamalla visaa tai muita luotollisia maksuvälineitä. Tottahan mekin kierreltiin rytkykauppa jos toinenkin, seuraavassa muutama helmi.
Kivat narut.
Hurmioituneesta ilmeestä huolimatta Züberbühler ei sitten tullut kotiuttaneeksi tätä maksimekkojen maksimekkoa. Ehkä sitten ensi vuonna. Tai sitten kun maksimekot ovat seuraavan kerran muotia (ja kun niitä tehdään myös persjalkaisille. Toisaalta sehän on kaksi in yksi: mekko ja lattialuutu samassa!)
Sen sijaan Züberbühler löysi jotain paljon hienompaa minkä raahata mukanaan kotiin. Puntarin. Eikä minkään ilma-, vaan ihan tavallisen, mikä oli ihan hyvä, niin ei tarvinnut pelätä hattivatteja.
En tiiä miksi, mutta yhellä naisella oli jotenki ylitsepääsemättömän hauskaa kun tehtiin aamupunnitus kadunkulmassa.
Puntari omistajansa hellässä syleilyssä.
Lopuksi vielä pieni demonstraatio miten kammata paikkoja...
...asiaan soveltuvalla kammalla.
Tämä viimeisin ei varsinaisesti liittynyt mitenkään tukholmaan, mutta sitä ei ehkä olisi tullut testattua ja todistettua ilman kyseistä reissua.
Että tämmöstä. Tuonne toistekin. Jååde.
