Vaikka kuinka pinnistelin, en millään saanut viritettyä itseäni intellektuelli-kirja-analyytikko-taajuudelle. Siispä tyydyin röhöttämään mielestäni yhdelle vuosikymmenen parhaista hyvänmielenopuksista (Paul Coelhon näin-hankit-paremman-elämän-kirjat kalpenee totaalisesti tämän rinnalla!) nimittäin Pupujen itsemurhakirjalle. Maailman sympaattisimmassa kirjassa suloiset pienet puputupunat keksii hassunhauskoja tapoja heittää lusikan nurkkaan. Suosittelen lämpimästi.
Törmäsimme myös ei-ehkä-niin-sympaattiseen lastenkirjaan. Lukisitko sinä näitä runoja pikkupiltillesi?

Vapaa-aika osastolla puoleensa meitä veti erilaiset vaaterrytkyt (meidän koulutusala saattaa vaikuttaa siihen, että me tykätään rääpiä vaatteita). Ja tottakai sieltä löytyi kaikkien messujen myyntimenestysklassikko, parempien ihmisten kivet. Jos luovuus ei kuki ja jutut on harvinaisen paskoja, johtuu ihan vain siitä että nuo kivet jäi meiltä ostamatta.


Lopuksi vielä muistutuksena, rakkaat lukijat, muistakaahan olla kiitollisia silmistänne, joilla luitte tätäkin blogia!
Ei perkele, kiitollisuuskivet :D Mä oon kiitollinen mun kyynisyydestä... muhahaaMUHAHAHAAA!
VastaaPoista