Kotiseutumatkailua (ei minun)

Oliko meillä mukava? Mukava oliko meillä! No oli. Nimittäin suuri Lapinlahti Go Go starttasi lauantaina iltapäivällä, kun reipas retkikunta päräytti riemukuplalla matkaan sisältäen yhden kyseisen paikkakunnan entisen (feministi)taidelukiolaisen ja taidekollektiivimme jäsenen, yhden perusjäsenen sekä erään alkukantaisen Lapinlahtelaisen. Kokoonpano oli siis verraten vaikuttava, joten luvassa ei voinut olla muuta kuin suuria myötä- ja vastamäkiä.

Jo matkan varhaisessa vaiheessa saimme nähdä että Jeshua on tulollaan ja Bühler pysähtyi tupakan ajaksi pohtimaan josko olisi valmis antautumaan.

DIY huoltoasema: Ota tavaratilasta varakanisteri. Löräytä aine tankkiin. Jatka matkaa. Helppoa, eikö totta! (Jatka tankkaamista heti kun löyät oikian huoltoaseman)

Stephen Kingin Huvila ja Huussi -tiimi oli selkeästi käyny puuhastelemassa viihtyisän lasten leikkipaikan keskelle ei mitään metsän laitaan. Puuttui vain kuolleitten lasten nauru kaikumassa tuulen pyörteessä. Hrrr.

Kännimatkailijan Lapinlahti: Hyviä paikkoja missä kannattaa juopotella. Kuulema esim. kuvassa näkyvä Sonnilansalamen sillan alus. Varmasti viihtyisä ja rauhallinen, ja koska ollaan syrjäkylillä, niin ei tarvii tapella tilasta suurempien spurgulaumojen ja laittomien maahanmuuttajien kanssa. Alkukantainen kyläläinen suosittelee.

Vauhdin hurmaa. Tuon pensasaijan takana Züberbühler on joskus asunu. Myös tämä kohde voitaneen liittää kännimatkaajan oppaaseen ja merkata se eräänlaiseksi pyhhiinvaelluspaikaksi.

Melekein mentiin soutelleen. Jos ois verkolla käynynnä.

Vi var Jakt-Jörgen igen. Tällä kertaa Väisälänmäellä, jossa mennee kiva poloku ja jossa oli lehmäaitaus ja näkötorni ja kaikkee, ja kuulema myös tämä paikka soveltuu erinomaisesti juomien nauttimiseen, mutta hämmentävää kyllä, emme kuitenkaan testanneet sitä tällä reissulla tässä kyseisessä paikassa. Todistetusti siellä on joskus ollunna myös taiteilioita, joten sehän olikin ihan sattumalta valla oikia paikka meille.

Suomen Skotlanti? Koko ajan odotti että kukkulan takaa ratsastaa huikeassa tukassa itse Melliam McGibbson.



Paluumatkalla piti päästä shoppaileen.


Niinikään paluumatkalla meitä riemastutti superpallojen lisäksi Moped Mannen, joka ajeli keskellä tietä jotta ei vahingossakaan päästy ohi. Mistä näitä tulee?!

Nyt sitten seuraa se joka postauksen pakollinen traaginen vaihe (aristoteleen runousopin mukaan odottamaton käänne), joka tässä tapauksessa kantaa nimeä Autoradion nousu ja tuho. Radio on jostain kumman syystä ollut se ainoa takuuvarmasti AINA toimiva osa tuossa tuhoisassa autossa jolla jälleen liikuttiin, ja siitä onkin ollut runsaasti riemua kesän eri retkillä. Meidän auvoisa suhde alkoi kasettisoittimen osalta kuitenkin rakoilla juhannuksen korvilla kun se paluuliikenteen stressissä konkretisoitui Suomen hitit -kasetin imemisellä sisuksiin. Tämä ei sinänsä ollut vielä mitenkään äärimmäisen traagista (se oli aika paska kasetti), mutta lauantaina menomatkalla mieltä korpesi jo hieman enemmän kun ei voitukaa kuunnella klamydiaa ja movetronia, koska kasettisoitin yksinkertaisesti pysyi vaiti. Verenpaine kohosi kuitenkin huippuunsa vasta siinä vaiheessa kun tänään paluumatkan viimeisillä kymmenillä kilometreillä allekirjoittanut väänteli tuning-nappia sen verran reippaalla otteella, että kuului naps, ja se olikin sitten siinä. En tiedä kumpi on pahemaa, se että tällä hetkellä viimeiseksi valinnaksi jääneeltä taajuudelta kuuluu rätinän lomasta klassista, vai se, että viimeinen kirkkaana soinut kappale oli pinkin so what. Züberbühlerilta jos kysyy niin vastaus on selvä.

Eipä siinä auttanut muu kuin laittaa help desk -viestiä Bottylle, joka on tunnettu kolvaaja näillä main ja sopia pienestä tuning-työpajasta radion henkiin herättämiseksi. Samalla kuulema voitaisiin korjailla myös Bühlerin pyörä, joten eiköhän tässä saada piakoin taas karvanopat heilumaan ja perä tutisemaan.

Sitä odotellessa kuitenkin tällainen muistojen kuvakollaasi minun ja radion yhteisistä hetkistä.



Tästä ne vaikeudet alkoi. Voitte huomata kuinka suomen hitit roikkuu suupielestä.Siinähän se koko kommeus. Saapi Botty olla meleko näppärä käsistään jotta saahaan sanan mukaisesti tästäkin soiva peli. Odotukset on korkialla, koska oishan se hävytöntä ostaa tuohon kapineeseen jotkut oikiat soittopelit. Berlin rules.

****

HUOM HUOM!! Radio on korjattu, ja kaikeksi yllätyksesi se ei ollut Botty ja tinalanka, vaan mieheke ja kalastajalanka! Hetken aikaa tuijoteltiin kaiken vaivannäön välissä Bilteman 59 euroa maksavia bassoradioita, mutta sinnikkyys palkittiin jälleen ja toiveena on että alkuperäinen diskanttiradio viihdyttää meitä vielä pitkään!! Kiitos saksalaiset, kiitos idioottivarma insinöörityö!! <3